unettomia öitä varten

Uuteen aikaan

2010-02-09T21:56:00.002+02:00

Vuosikymmen vaihtui, ja olen pitänyt hiljaiseloa jo jonkun aikaa.. Elämä on kulunut opiskellessa ja sellaisessa tavallisessa perhe-elämässä. Tällä viikolla olen väsännyt itselleni promootiotarkoitukseen kotisivuja. Sisältöä tulen lisäämään sinne ankarasti lähiaikoina.

Käykää ihmeessä vierailemassa ja tutustumassa!

www.nappinalle.com

Tulevaisuudessa kirjoitteluni tulee siirtymään sinne.

Liian hyvä

2009-08-11T13:45:00.006+03:00

Aiempi kirjoitukseni Umpikuja sai minut pohtimaan naturalistista viitekehystä jonka pohjalta evoluutiotutkimusta pitkälti tehdään. Paljon puhutaan kreationistien ja kehitysopin kannattajien välisestä kiistasta, ja siitä mistä puitteista tutkimusta tulisi tehdä. En nyt varsinaisesti puutu tähän, vaan siihen oivallukseeni että naturalistinen tutkimus pitää sisällään tiettyjä ennakko-oletuksia jotka ovat päässeet niin vahvasti itsestäänselvyyden asemaan, että niiden vaikutusta naturalistiseen evoluutiotutkimukseen ei osata enää tunnistaa.

Lajin selviytymistä pidetään sen tärkeimpänä tehtävänä. Naturalistisessa evoluutiossa luonnonvalinta ja sattuma ovat muokanneet ja parannelleet eliöitä ajan kuluessa. Mielestäni on tehtävä ero sen välillä, mitä tutkijayhteisö pitää selviytymistä edesauttavana, ja mikä todellisuudessa edesauttaa lajin selviytymistä.

Ensimmäinen ja ilmeisin huomio kohdistuu moraaliin. Evoluutio ei tunne moraalia. Tämän takia ominaisuuksia kuten rehellisyys, oikeudenmukaisuus tai epäitsekkyys, joita pidetään suuressa arvossa, ja joiden katsotaan edesauttavan ryhmän toimintaa ja mahdollistavan korkeakulttuurin kehityksen, ei tule pitää evoluutiota edesauttavana sääntönä. Todellisen evoluution kannalta on vain sattumaa että näistä aineksista on myodostunut keskeinen normi oman lajimme kesken. Kuitenkin joissain muissa olosuhteissa valehtelu, riisto tai itsekkyys toimivat selviytymisen kannalta paremmin. Ja joskus näin on myös oman kulttuurimme sisällä.

Evoluution kannalta on myös kyseenalaista, edistääkö heikkojen ja vähä-osaisten auttaminen lajimme kehitystä, vai menettävätkö vahvat yksilöt hankkimansa edun suvunjatkamiseen ja hyvien omiaisuuksien eteenpäinsiirtymiseen, jos kaikille tarjotaan yhtäläinen mahdollisuus jatkaa sukua.

Toinen alue missä tulee tehdä ero naturalististen oletusten ja todellisen evoluution välillä on naturalistinen käsitys tiedosta ja aisteista. Yleensä ajatellaan että lajilla ja sen yksilöillä on paras mahdollisuus selvitä, mikäli sen aistit ja järki ovat mahdollisimman hyvät. Tämä kuitenkin on ennakko-oletus, ja se on syntynyt tedettä ja järkeä arvostavassa kulttuurissa. Tarkat aistit kyllä auttavat eliötä selviytymään elämän tuomista haasteista, ja järki auttaa tekemään oikeita ratkaisuja. Kuitenkin on täysin mahdollista että todellinen evoluutio arvostaa jotain muuta ominaisuutta enemmän kuin järkeä ja aisteja. Tämä on jopa todennäköistä, sillä evloluution katsotaan koko ajan kehittävän eliöitä mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin. Saattaa siis olla, että jossain vaiheessa parasiitilla joka elää illuusiossa on paremmat mahdollisuudet jatkaa sukua kuin omiin aisteihin ja järkeen luottavalla, reaalimaailmassa elävällä kilpakumppanillaan.

Liian suuri älykkyys saattaa myös kääntyä evoluutiota ja luonnonvalintaa vastaan. Esimerkiksi aseiden nopea kehitys on johtanut siihen, että meillä on valmius tuhota kaikki elämä maapallolla. Liian suuri älyllinen kehitys yhdistettynä moraalin puuttumiseen on myös saanut aikaan kasvihuoneilmiön räjähdysmäisen kasvun. Näyttää siis siltä, että evoluution tuottama liian älykäs, mutta moraalisesti kyvytön ihminen saattaa lopulta itse lopettaa olemassa-olonsa, ja näin evoluutio itse korjaa aiheuttamansa virheen. Hieman tyhmemmällä lajilla olisi siis paremmat edellytykset jatkaa olemassa-oloaan.

Aistit toimivat vain silloin, kun aivot pystyvät tulkitsemaan niiden välittämän informaation oikein. Aiemmassa, edellä mainitsemassani kirjoituksessa pohdin väärän informaation hyödyllisyyttä lajin säilymisen kannalta. Väärät uskomukset voivat edesauttaa parempaa suoritusta, ja tästä esimerkkinä itseään psyykkaava urheilija. Ei ole merkitystä, ovatko urheilijan itselleen uskottelemat asiat tosia, sillä jos hän uskoo olevansa hyvä, se vaikuttaa hänen urheilusuoritukseensa positiivisesti. Toinen esimerkki mitä olen pohtinut, on plasebo, eli lumelääkitys. Potilaan vointia tutkitusti parantaa jo se, että hän uskoo nauttivansa auttavaa lääkettä.

Jos psyyken tasolla tapahtuva manipulaatio parantaa hengissäselviämisen mahdollisuutta, on myös mahdollista että psyykellä on taipumusta tulkita aistien välittämää informaatiota itselleen edullisella tavalla. Toisin sanoen, jos psyyke manipuloi uskomuksiamme, on myös mahdollista, että se manipuloi aistihavaintoja uskomuksille yhteensopiviksi tai itselleen eduksi. Esimerkiksi shokkitila suojaa psyykettä kohtaamasta itseä järkyttävää, aistein havaittua tosiasiaa.

unettomia öitä

2009-08-07T16:14:00.001+03:00

Kaikki muistavat filosofian tunneilta klassisen kysymyksen. Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole paikalla, kuuluuko siitä silti ääni?

Olen unettomina öinä pyöritellyt päässäni unettoman version asiasta. Miten todistaa vääräksi väite: ei ole mahdollista muistaa kuin ainoastaan ne unet jotka on nähnyt edellisenä yönä, jos yhtä aikaa pitää paikkansa väite että jos muistaa tänään aikaisempina öinä näkemänsä unen, sen on nähnyt myös viime yönä?

Ideoita? :)

Umpikuja

2009-08-07T15:29:00.006+03:00

Jos järkeni ja aistini ovat vain luonnonvalinnan ja sattuman tulosta, voinko olettaa järkeni olevan kykenevä käsittämään todellisuutta niin kuin se on, ja aistieni tuottavan minulle luotettavaa tietoa ympäristöstäni?

Aivan yhtä hyvin evoluutio on voinut suosia olento joka elää parasiittina jossain toisessa oliossa, imien tästä ravintonsa, ja syöttävän aisteilleni ja järjelleni illuusiota tai väärää informaatiota syystä tai toisesta. Esimerkiksi siksi että olio joka olen, on syystä tai toisesta hyötynyt enemmän väärästä informaatiosta kuin "oikein" kokevat ja näkevät lajitoverinsa selviytyäkseen paremmin. Luonnonvalintaa kiinnostaa ensisijaisesti selviytyminen. Totuus ja oikeassa oleminen seuraavat perässä.

Tai kuten darwin asian ilmaisi: ( The Life and Letters of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter, toim. Francis Darwin (London: John Murray, Albermarle Street, 1887), I:315-316)

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia.

Pienen mittakaavan manipulaatiota evoluution osalta näkee siinä, että evoluutio ei varsinaisesti ole kiinnostunut siitä ovatko uskomuksemme, mielipiteemme, päättelymme tai logiikkamme todenmukaista, vaan sitä kiinnostaa hengissä selviäminen. Edellä mainitut asiat voivat kiinnostaa luonnonvalintaa vain välillisesti, mikäli niistä on hengissä selviämisen kannalta hyötyä.

Väärät uskomukset ovat evoluution kannalta jopa hyödyllisiä niiden muokattavuuden takia. Toisin sanoen niiden ei tarvitse perustua aistihavaintoihin tai raskaaseen päättelyprosessiin, kunhan olion ymmärryksen piiriin ei pääse tällaisen virheellisen, mutta selviytymisen kannalta hyödyllisen uskomuksen kumoavia tekiöitä. Tällöin huonohko päättelykyky olisi eliölle suotava ominaisuus.

Esimerkiksi positiivisen asenteen ja hyvän itsetunnon tiedetään parantavan urheilusuoritusta. Urheilusuorituksen kannalta ei ole merkitystä perustuuko positiivinen asenne tai itsetunto tosiasioihin ja todellisiin kokemuksiin, vai onko se itsesuggestion tulos. Tästä ei ole enää pitkä matka merkittävään hyötyyn lajinsäilymisen osalta.

uskovaiset

2009-08-06T22:40:00.007+03:00

Toisinaan meitä uskovia syytetään siitä että haluamme rajoittaa sananvapautta ja tiedettä tuomalla Jumalan tieteelliseen keskusteluun. Meitä syytetään kreationismin opettamisesta lapsille koulussa. Katsotaan että tämä kaventaisi lasten mahdollisuutta sananvapauteen ja uskonvapauteen.

Mutta me juuri ylläpidämme tätä sananvapautta. Kerromme Jumalasta koska kukaan muu ei kerro. Kerromme että tiedettä voi tehdä muustakin lähtökohdasta kuin ateistisesta ennakko-oletuksesta. Miten tämä on sananvapautta vastaan? Miten tämä on uskonvapautta vastaan? Emme ole ottamassa mitään pois. Olemme tuomassa uusia ideoita ja ajatuksia tieteelliseen keskusteluun. Jos olemmekin kriittisiä joitain asioita tai ajatuksia kohtaan, emme hallitaksemme vaan rakkaudesta totuuteen. Emme väitä että evoluutiota ei saa opettaa lapsille. Haluamme opettaa molempia. Haluamme ymmärtää Luojamme töitä. Tavoitteenamme on pluralistinen tiedeyhteisö.

1. Tess 5:21 Koetelkaa kaikki, ja pitäkä se, mikä hyvää on.

Ps. Paavali puhui asiayhteydessä profetoimisen koettelemisesta, mutta tähänkin sovellettuna ajatus kuulostaa kristilliseltä.

pps. Pienoisia sekaannuksia käsitteissä. Nyt korjattu. (09.08.2009)

anarkia

2009-08-06T14:41:00.002+03:00

Anarkia voi niin hyvin kuin se voi vain siksi, että se elää vahvan ja järjestäytyneen kulttuurin keskellä. Täydellisen anarkian vallitessa ihmiset ovat aina vaistomaisesti ja kollektiivisesti alkaneet järjestäytyä yhteiskunniksi.

sukupuolenvaihdosleikkauksista

2009-08-06T14:05:00.001+03:00

Ateistinen maailmankatsomus herätys! Evoluutioko muka väärässä? Haloo!

Erilaisista todennäköisyyksistä

2009-07-28T16:25:00.003+03:00

Jaahas.. Edellisestä on taas kulunut aikaa laittoman kauan. Kuitenkaan en ole levännyt mitäänsaamattomana kesänurmella vaan mennyt naimisiin, hankkinut opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta ja kirjoitellut kaiken näköisiä keskeneräisiä pohdintoja aiheesta kuin aiheesta. Yritän saada nuo kirjoitukset seuraavaksi valmiiksi että saisin ne viimein julkaistua.

Ymmärtääkseni kysymyksen asettelu älykkään suunnitelman teoriassa ei ole, olisiko jotain voinut tapahtua sattumalta, vaan siitä kuinka tunnistetaan suunnitellut objektit niistä joita ei ole suunniteltu. Kysymyksen asettelu ei koske tämän postauksen osalta redusoimatonta monimutkaisuutta, sillä sitä asiaa täytyy lähestyä hieman eri metodein.

Ei siis ole kyse siitä voiko joku arvata oikein lotossa. Lotottaessa kenelläkään ei voi olla ennakkotietoa oikeasta numerosarjasta, ja tämän takia voidaan sanoa että kyseessä on joka kerta sattuma, eikä esimerkiksi sisäpiirin tieto tai lottokoneen peukalointi (paitsi tietysti silloin kun näin sattuu olemaan).

Jos älykästä suunnittelua tarkasteltaisiin tästä näkökulmasta, päädyttäisiin välttämättä vääristyneeseen lopputulokseen. Kysymyksen asettelu muistuttaakin enemmän hakkerointia kuin lottoamista. Suurin ero lottoamiseen on, että hakkeroinnin tapauksessa ainakin joku tietää salasanan. Suunnitellun tunnistamiseen johdettuna tämä tarkoittaa mahdollisuutta että kohde on suunniteltu. Hakkeroida voi ainakin seuraavilla tavoilla:

Käydä järjestelmällisesti läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Tämä kuluttaa aikaa, ja arvauksia. Tietoturvan kannalta tätä ongelmaa voidaan kiertää vaihtamalla salasanaa säännöllisin väliajoin. Tällöin hakkeri joutuu joka kerta aloittamaan alusta. Tietysti tällöinkin on mahdollista arvata oikein, mutta todennäköisyys pienenee. Toinen tekniikka on ajan rajoittamisen sijaan arvausten rajoittaminen. Esimerkiksi pankkikorteissa arvausten määrä on rajattu kolmeen peräkkäiseen väärään tunnuslukuun. Kolmannen väärän jälkeen pankkiautomaatti takavarikoi kortin.
Toinen tapa on asentaa käyttöjärjestelmään tai laitteistoon vakoiluohjelma tai -laite, joka tallentaa tietokoneella kulkevan datan. Ennemmin tai myöhemmin tietokoneen käyttäjä kirjautuu sisään haluttuun järjestelmään, ja kirjautumisen tiedot tallentuvat vakoiluohjelmaan.
Kolmas tapa on fyysinen vakoilu. Kuikuilla toisen olan yli, kiristää, varastaa tai muulla tavalla hankkia käsiinsä salasana.
Viimeinen ”vaihtoehto” on tietää oikea salasana. Tosin tällöin ei oikeastaan voida puhua hakkeroinnista.

Yllä esitetyn on tarkoitus selventää älykkään suunnittelun käsitteistöä. Tarkoitus on siis tutkia mitä yllä esitetyistä keinoista hakkeri on käyttänyt järjestelmään päästäkseen. Kun tätä mallia sovelletaan kysymykseen onko jokin suunniteltu vai ei, malli pelkistyy hieman. Vaihtoehdot voidaan rajata kahteen. Sattumaksi ja suunnitteluksi.

Pelkistyksestä huolimatta ensimmäisen kohdan problematiikkaa voidaan soveltaa esimerkiksi mutaatiotutkimukseen esittämällä kysymys, montako kertaa mutaation kohde voi arvata väärin ilman että siitä koituu tälle itselleen haittaa? Tämä siksi että haitallisen mutaation todennäköisyys on suurempi kuin ”halutun” mutaation (tai vaihtoehtoisesti hyödyllisen).

Älykkään suunnitelman metodia voidaan soveltaa hakkerointiin ja esittää seuraavan kaltaisia kysymyksiä: Onko kyseessä hakkeri vai toivottu käyttäjä jonka kuuluukin tietää salasana? Onko salasana ollut niin heikko, että voidaan olettaa hakkerin vain arvanneen oikein? Mitä metodia hakkeri on käyttänyt? Kuinka taitava hakkeri on kyseessä? Tai kuinka järjestelmä voitaisiin suojata paremmin tulevilta samankaltaisilta hyökkäyksiltä?

Parisuhteesta..

2008-12-12T17:24:00.003+02:00

Kirjoittaminen on hämmästyttävän terapeuttista. Kirjoitin ystävälleni mailia ihan kuulumisten merkeissä. Häät ovat tulossa jne jne.. Stressaa jne jne. Ja mitä sitten jos oma fiilis ei olekaan täysin vaaleanpunainen häiden alla? Blääh.. Oivalsin kirjoittaessani jotain:

"aivan.. mä pääsin syksyn haussa lukemaan mm tietojenkäsittelytiedettä vaasaan. Otin sen paikan vastaan, ja ilmoittauduin poissaolevaksi. Keväällä haen sit hesaan, jyväskylään ja ainakn tampereelle vielä tuota samaa alaa, että josko pääsisin jonnekin muuallekin sitä lukemaan. Musta tulee siis nörttiapina. Häät kolkuttelee ovella. Ihan kivan kokoinen stressi ja jännitys.

Naimisiin meno on kriisi. Aina. No, siitä olen varma että meidän avioliitosta tulee just niin onnistunut tai epäonnistunut kuin me siitä itse teemme. naimisiin meno ei sovi kohtalo-ajattelijoille tippaakaan. Ehkä se osaltaan selittää suurta eroprosenttia. Sellaisetkin jotka Jumalaan eivät usko, usein ajattelevat että joku "ei ollut se oikea mulle" tai "ei kuuluttu yhteen". Mutta kun se ei mene niin. Vaikka luonteet kuinka natsais yhteen (sekään ei muuten ole välttämätöntä), mutta ajatellaan että asiat menee omalla painollaan, niin suhde on hyvin pian kriisissä. Suhde vaatii jatkuvaa huoltamista, jatkuvaa itsetutkistelua, ja jatkuvaa kompromissien hakemista. Joka päivä. Joka tunti. Mikään suhde ei selviä hengissä jos siihen ei panosta.

Mutta onneksi tietty luonnonlaki toimii tässäkin. Jos molemmat sitoutuvat suhteen huoltamiseen, niin molemmat saa enemmän kuin antavat. Niin se vaan näyttäis empiiristen tutkimusteni valossa menevän. "

Nomen est omen

2008-11-03T12:58:00.003+02:00

Mikä siinä on, että pelkkä nimi vaikuttaa siihen millaisena pidämme jotain ihmistä? Nimi lähes poikkeuksetta annetaan pian syntymän jälkeen, ja tässä vaiheessa lapsen ominaisuuksia on vaikea lähteä arvailemaan. Vielä vähemmän arvailu tehoaa sukunimen osalta, koska sitä ei voi valita lapselle, ja vajaa puolet väestöstä tuppaa vaihtamaan sukunimeään jossain vaiheessa. Asia on tietysti toinen niissä tapauksissa, kun nimeä tietoisesti vaihdetaan aikuis-iällä, tai kun ihminen jossain yhteisössä saa uuden kutsumanimen merkiksi yhteisöön kuulumisesta.

Silti Pekka Pouta on ainoa meteorologi jonka muistan nimeltä, enkä epäile hetkeäkään hänen ammattitaitoaan niinäkään päivinä jolloin hän ennustaa väärin. Ja ihan varmasti on olemassa paljon parempia säätieteilijöitä kuin Pouta. Tai vihreä poliitikko Jyrki J. Kasvi. En tiedä hänestä yhtään mitään. En mitä hän kannattaa, vastustaa, tekee, ajattelee, tai edes että onko hän pätevä tehtäväänsä. Mutta nimi jäi mieleen. Nimi luo mielikuvan ammattimaisuudesta.

Menen naimisiin!

2008-11-03T11:57:00.005+02:00

Tajusin hetki sitten että menen naimisiin. Olen ajoissa, sillä menin kihloihin jo toukokuussa. Huomaan että vasta nyt olen sisäistänyt faktan, ja vasta nyt alan ymmärtää mitä se minulta vaatii. Nautin siitä. Nautin täysin rinnoin siitä mitä nyt tapahtuu. Miksi? Miksi nauttisin siitä että tulen käyttämään suurimman osan ajastani, voimavaroistani sekä taloudellisista että henkisistä resursseistani yhteen ihmiseen? Miksi haluan sitä, että elämästäni tulee monimutkaisempaa? Miksi tyytyä jatkuviin kompromisseihin?

Siksi, koska tämä on sijoitus, joka kasvaa sitä suurempaa korkoa sitä suuremmalla eksponentilla mitä enemmän siihen sijoitan. Mitä meidän avioliitostamme tulee? Se riippuu siitä minkälaisen me siitä teemme.

Ajattelemattomuudesta

2008-09-26T16:08:00.005+03:00

Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan.

Näin lausui ruotsalainen Axel Oxenstierna (1583-1654). Ensimmäistä kertaa törmäsin lauseeseen pelatessani Medival II Total Waria. Sieltä se jäi kummittelemaan alitajuntaani, kunnes viimein tällä viikolla ajattelin työstää jotain aiheesta.

Olen kesän ajan miettinyt blogini tarkoitusta ja jatkoa. Syksyn saavuttua muutin blogin kuvausta. Tästä tuli blogi ajattelemattomuudesta. Syynä tähän oli ensisijaisesti se, että niin moni kirjoitukseni jollain tasolla käsitteli ajattelemattomuutta. Tois-sijaisesti siksi, että ajattelu kiehtoo minua niinä päivinä kun omalta laiskuudeltani viitsin päätäni vaivata. Tekisi mieli sanoa että ajoitus osui nappiin. Viime vuonna Jokela, tänä vuonna Kauhajoki. Myrskyn jälkimaininkeja seuratessani (lähinnä täältä, täältä ja täältä) olen miettinyt kuinka vähällä järjellä maailmaa sittenkin hallitaan. Mutta sen sanominen olisi typerää. Ei 1600-luvun ja 2000-luvun välinen aika ole yhtään tämän järkevämpää ollut.

Se, miksi näin on päässyt käymään, johtuu nimenomaan asioista jotka ovat tapahtuneet tätä ennen. Tieteen vallankumous, luonnontieteiden huikea kehitys, eikä yleinen tietoisuuden lisääntyminen ole missään vaiheessa päässyt lisäämään ihmiskunnan viisauden määrää. Miksi?

Mannan blogi

2008-09-09T13:09:00.002+03:00

Päivittelin hieman blogini linkkilistaa. Lisäsin sinne Mannan oman blogin. Mielestäni Manna kirjoittaa hauskasti ja helposti, mutta koska minä en ole maailman puolueettomin ihminen arvioimaan sitä mitä Manna kirjoittaa, suosittelen että käyt itse tutkimassa mistä on kyse.

Illan miete

2008-09-03T22:48:00.002+03:00

Michael Ruse on fiksu mies. Ja rohkea. Mistään en löydä Rusen alkuperäistä tekstiä, mutta ajatus menee jotenkin näin:

"Jos evoluutioteoria todistaisi ateismin puolesta, sen opettaminen kouluissa rikkoisi samaa uskonvapauden tulkintaa kuin luomiskertomuksen opettaminen".

Ja suvaitsevaisuudesta kangistuneille tiedoksi, Ruse ei ole fundamentalistihöpönhöpönukkeli.

Syksyn satoa ja tietämys-meta-tieteilyä

2008-09-03T21:40:00.005+03:00

Myönnän, olen ollut liian laiska kirjoittaakseni tälle blogille mitään pitkään, pitkään aikaan. En edes asu enää englannissa! Itseasiassa monikaan asia ei ole enää niin kuin ennen. Olen tätä nykyä kihloissa ihastuttavan Mannan kanssa, ja menemme - jos Herra suo - joulukuussa naimisiin.

Perinteiset tekosyyt kiireistä häiden alla eivät ainakaan minun mielestäni (ainakaan vielä) pidä paikkaansa. Häitä varten pitää tehdä noin 253 asiaa, mutta lähes aina niiden tekemiseen on enemmän aikaa kuin vaikkapa kesäloman suunnitteluun. Järkevä aikatauluttaminen mahdollistaa sen, että niinä päivinä kun hääjuhlaa edistetään, tehtävien tekemiseen menee maksimissaan kaksi tuntia per päivä. Ja häätyöpäiviä on ehkä kerran viikossa!

Siitä huolimatta jos joku tuttu kysyy mitä elämääni kuuluu, vastaan aina automaattisesti että häiden järjestelyä. En siksi, että elämääni kuuluisi vain häiden järjestelyä, vaan siksi että häät ovat massiivinen psykologinen prosessi. Vähintään kerran päivässä mietin onko tässä mitään järkeä, ja vähintään kerran päivässä totean että on. Orientoidun ajatukseen, etten enää elä itse, vaan jaan elämäni toisen kanssa.

Todellinen syy miksi vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa tänne on se, että olen pikkuhiljaa saanut palautetta ja kommentteja blogistani. En siis kirjoita ihan turhaan, jos joku vaivautuu kommentoimaan ajatuksiani. Kommentoikaa lisää!

Hieman palautteen purkua

Anonyymi kirjoittaja kommentoi tekstiäni seuraavasti:

"Mielestäni se, että jumalasta voi saada tietoa, on suurempi olettamus kuin se, että jumalasta ei voi saada tietoa. Tieteellinen maailmankuva usein perustuu nimenomaan siihen, että mitään ei voi tietää, voimme vain esittää valistuneita arvauksia. Esittäisin siis valistuneen arvauksen, että jumalasta ei voi saada tietoa, koska empiiriset kokeet näyttävät osoittavan näin.

Minusta se on paljon vahvempi pohja olettamukselle (tai uskolle), kuin täysin perustelematon, sokea usko."

"Tieteellinen maailmankuva", tai oikeammin tiede, ei ikinä perustu siihen että mitään ei voida tietää. Tämä oletus tekisi kaiken tieteen tekemisen turhaksi. On sitten eri asia snobbailla käsitteillä "tieto" ja "ehdottoman varma tieto". Myönnämme käytännössä tietävämme varsin paljon. Tiedän että Manna harjaa tällä hetkellä hampaitaan koska kuulen hänen niin tekevän, ja näin hänen menevän vessaan. Minulla on jopa perusteita tiedolleni. Ehdottoman varma tieto onkin sitten ongelmallisempi asia, mutta sen määrittelyllä ja rajaamisella ei ole varsinaista merkitystä tässä asiassa.

Mitä tulee Anonyymin ensimmäiseen virkkeeseen, se ei mielestäni pidä paikkansa. Miksi?

1. "Jos on olemassa Jumala, hänestä on mahdollista saada tietoa".
2. "Jos on olemassa Jumala, hänestä ei ole mahdollista saada tietoa".

Kaikessa loogisuudessa aloitan jälkimmäisestä väitteestä. Jotta näin voitaisiin sanoa, olisi tiedettävä Jumalasta, ja ennen kaikkea maailmankaikkeudesta kaikki. Ja jos tiedän kaiken Jumalasta, olen idiootti jos sanon ettei hänestä voi saada tietoa. Enkä koskaan voi saada haltuuni kaikkea tietoa maailmankaikkeudesta. Ja minulla jälleen kerran täytyisi olla kaikki tieto kaikesta, jotta voin sanoa että mahdollisesta jumalasta ei voi saada tietoa

Näin ollen ensimmäinen väite vaatii joka tapauksessa vähemmän taustaoletuksia tai tietoa kuin jälkimmäinen.

Tieteen rajat ovat kiehtovat. Esitän sinulle, Anonyymi, kysymyksen. Mitkä tieteen tutkimukset pyrkivät saamaan selville onko Jumalasta tai jumalasta tai jumalista mahdollista saada tietoa?

Tiede sellaisena kuin se yleensä käsitetään länsimaissa, pyrkii selittämään maailmankaikkeuden ilmiöitä naturalistisesta lähtökohdasta. Eli kärjistetysti kaikelle pyritään löytämään luonnollinen selitys. Tällöin johtuu ennakko-olettamuksesta, ettei tällä tavalla määritelty tiede löydä tietoa jumalasta.

Hassua on se, että tällä tavalla määritelty tiede päätyy lopulta umpikujaan, koska sillä ei ole mitään syytä olettaa että aistimme tai järkemme tarjoaisi luotettavaa tietoa yhtään mistään. Tästä näkökulmasta supranaturalistinen tiede on itsessään järkevämpi lähtökohta tieteen tekemiselle, koska se olettaa että ihmisen aistit ja järki ovat järkevän olennon suunnittelemia. Itseasiassa olennon, joka on kaiken järjen ja tiedon lähde ja määritelmä. Mutta tämä on sivuraide.

Lopuksi annan käytännön neuvon niille, joille Lutherin syntikäsitys on ongelmallinen. Tai siis niille joiden mielestä ihmisluonto ei ole pohjimmiltaan paha. Menkää naimisiin. Tai edes kihloihin. :)

Vaietuin ihmisoikeusrikkomus

2008-03-12T22:42:00.004+02:00

Olin kyllä suurinpiirtein tietoinen asiasta, mutta yksityiskohdista minulla ei ollut mitään tietoa. Yllättävää. Olen jo jonkin aikaa etsinyt tilastotietoa ja julkaisuja heistä, mutta turhaan. Kun viimein sain tietooni yksinkertaisia numeroita, muserruin. Uusi Tie-lehti nimitti heidän tapaustaan yhdeksi meidän aikamme vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Toisin kuin useissa ihmisryhmään kohdistuvissa rikoksissa, heitä ei vainota vain jollain yksittäisellä tai kaksittaisella alueella, vaan heitä vainotaan ja tapetaan ympäri maailmaa.

-Heistä noin 200 miljoonaa elää jatkuvan vainon tai sorron alaisena.

-Arviolta jopa satoja tuhansia heistä kuolee vuosittain uskonsa tähden.

-Viime vuonna heihin kohdistettiin suurta vainoa Orisassa, Intiassa. Yli 730 perheen koti poltettiin.

-Saudi-Arabiassa ja Iranissa tunnustautumisesta yhdeksi heistä voi saada jopa kuolemantuomion.

-Viime vuonna Nigeriassa poltettiin 57 heidän kokoontumispaikkaansa, ja tapettiin 65 .

-Pohjois-Koreassa heitä arvioidaan olevan vankina 70 000.

-Kiina käytti viime vuonna 53 miljoonaa euroa heidän vainoamiseensa.

Keitä he ovat? He ovat meitä. He ovat Kristittyjä. Kristittyjen vainot ovat vaiettu tosiasia, joka ei juuri koskaan ylitä uutiskynnystä länsimaissa. Ehkä pitäisi...

Sama Jumala viimein?!

2008-02-28T14:36:00.003+02:00

Kotimaa-lehden verkkosivuilta löytyy videoklippi jossa Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan hallituksen jäsen Abdi-Hakim Yasin Ararse vastaa kuopiolaisen papin väitteeseen että muslimeiden ja kristittyjen Jumala on sama. Intouduin kommentoimaan asiaa lehden keskustelupalstalla. Oheessa jättämäni kommentti aiheeseen. Arvioikaa itse...

On se vaan mainiota että muslimit ovat viimein korottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi!!

Ainakin tämän käsityksen voi saada nimeltämainitsemattoman kuopiolaisen papin puheista. Tämä pappi on näemmä julki lausunut että meillä ja muslimeilla on sama Jumala.

Kotimaalehti valitsi Abdi-Hakim Yasin Ararsen vastaamaan mitä mieltä muslimit asiasta ovat. Abdi-Hakim vastaa mielestäni loogisesti. Mikäli Jumala määritellään muslimien ehdoilla, voidaan sanoa että meillä on sama Jumala. Mutta sellainen Jumala ei ole Raamatun ilmoittama kolmiyhteinen Jumala. Siihen ei mahdu Jeesuksen jumaluus eikä edes Pyhän Hengen jumaluus.

Herää siis kysymys, onko kuopiolainen pappi kääntynyt muslimiksi... Kjeh Kjeh!

Todennäköisyyksistä ja monimutkaisuuksista

2008-02-15T18:03:00.006+02:00

Lueskelin taannoin viime vuonna erästä mielenkiintoista blogia, ja mieltäni jäi kaivertamaan siellä käsitelty asia Jumalan monimutkaisuudesta ja sen sellaisesta. Blogittaja käsitteli mielestäni aihetta hyvin, mutta haluaisin itse vielä painottaa yhtä ajattelemisen arvoista kantaa.

Ilmeisesti idea on alunperin Richard Dawkinsin, mutta mene ja tiedä. Ainakin hänen kirjastaan kyseinen ajatus on napattu. Lainaan kuitenkin Tieteessä tapahtuu -lehden kirja-arvostelua ajatuksen referointiin.

Kirjan luvussa 4 ”Why there almost certainly is no God” Dawkins tarjoaa perustelun sille, että jumalahypoteesi on kestämätön.

Argumentin innoittajana on ollut Fred Hoylen letkautus, jonka mukaan elämän synty maapallolla on yhtä epätodennäköistä kuin jos pyörremyrsky kulkisi romuttamon läpi ja tuloksena olisi toimiva Boeing 747. Kreationistit ovat tällä perusteella esittäneet, että elämä tarvitsee suunnittelijan, joko perinteisen luojajumalan tai sitten modernimpaan asuun puetun ID- eli Intelligent Design -suunnittelutoimiston, koska kompleksisuutta ei voi muuten syntyä. Dawkinsin vasta-argumentti on seuraava: Maailma jonka tunnemme on kompleksinen. Jos sen selittämiseksi postuloidaan kompleksinen olento, emme ole selittäneet mitään, vaan pelkästään siirtäneet selitettävän ilmiön yhtä askelta aikaisemmaksi. Selitys on samantapainen kuin lapsi voisi käyttää selittäessään näkökykyä: ihminen näkee koska pään sisällä on pieni ihminen, jolla on tarkka pieni silmä…

Luojajumala ja sen erilaiset sukulaisversiot ovat itse asiassa perimmäisiä Boeing 747 -koneita, niin epätodennäköisiä, ettei niitä voida postuloida. Vain luonnonvalinta tai sen kaltainen mekanistinen prosessi voi selittää kompleksisuuden synnyn ja olemassaolon. Jumalat ovat perimmäisiä Boeingeja koska niiden täytyy olla vähintään yhtä kompleksisia kuin selitettävät systeemit. Näin ollen jumalahypoteesi ei pidä paikkaansa. Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Todennäköisyyksillä pelaaminen on mielenkiintoista, mutta mielestäni usein unohdetaan mihin ilmiöihin todennäköisyys kelpaa selitysmalliksi ja mihin ei. Todennäköisyyslaskelmilla yritetään mallintaa tapaa jolla sattumanvaraiset asiat tapahtuvat tässä maailmankaikkeudessa. Se, mitä tapahtuu, johtuu viimekädessä tapahtumaa edeltävistä aikaisemmista tapahtumista syy-seuraus ketjussa. Täten todennäköisyydellä voidaan mitata vain asioita jotka tapahtuvat tämän ketjun puitteissa. Kun puhutaan Jumalan tai jumalan olemassaolon todennäköisyydestä, mitään suoranaista vastausta ei voida antaa, koska Jumala määritelmänsä puolesta on syy-seuraus ketjusta riippumaton olio - jopa sen alullepanija. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme laskea todennäköisyyksiä sille, millä todennäköisyydellä maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, emme suoranaisesti sille kuka tai mikä sen alullepanija on.

Nyt jos halutaan tehdä yllä kuvatun kaltainen rajaus, että Jumalan olemassaolon todennäköisyys on pienempi kuin maailmankaikkeuden, joka on riippuvainen tästä olennosta, joudutaan ylittämään raja sen suhteen mitä todennäköisyyksillä voidaan laskea. Tämä siksi että jumal-olion olemassaolo ei riipu mitenkään syy-seuraus ketjusta. Toisin sanoen Jumalan takana ei ole mitään syytä tai seurausta, mitä todennäköisyyksillä voitaisiin mitata, arvioida tai mallintaa.

Ongelmaa voisi valaista esimerkillä. Jos lämmitän hellan päällä kattilassa kiehuvaa vettä, ja haluan mitata lieden lämpötilan, minun ei pidä työntää kättäni tai lämpömittaria veteen, koska vesi kiehuu sadassa asteessa, eikä näin ollen voi antaa sataa astetta korkeampia tuloksia. Todennäköisyyksien kanssa ongelma vain on suurempi. Ei ole edes olemassa mittaria jolla voitaisiin mitata syyn ja seurauksen ulkopuolisia todennäköisyyksiä, koska tällöin ei ole olemassa mitään todennäköisyyksiä siten kuin aivomme sen käsittävät.

Fundamentalistit

2008-02-14T00:45:00.005+02:00

Jos jotain saisin juuri nyt vaihtaa päikseen, vaihtaisin aprillipäivän ja ystävänpäivän. Voi sitä suunnatonta ilon määrää kun vaaleanpunaisen kirjekuoren sisältä pomppaisi kärmes tai paukkupommi. Ja ystävänpäivän kavaljeri vetäisi nenästä ja juottaisi kuravettä siiderin sijaan. Hillitöntä sisäistä tyydytystä saisin niistä epätodellisista ihmiskohtaloista, joissa rakkaudenosoitukset ja aprillipäivän kepposet vaihtaisivat paikkaa. Olen siis turhautunut.

Lueskelen Tapio Puolimatkan kirjaa Usko Tiede ja Raamattu, ja haluan muutaman sitaatin sitaatoida blogilleni. Seuraava teksti on Alvin Plantingan kirjoittama mutta suomennus löytyi Puolimatkan kirjasta(s.80-81).

Eikö tämä kaikki merkitse yksinkertaisesti sitä, että kannatetaan täysin aikansa elänyttä ja huonomaineista fundamentalismia? Monien akateemisten mielestä ei ole fundamentalismia syvempää alennustilaa. Ymmärrän täysin että tätä pelättyä f-sanaa käytetään leimaamaan kaikkia tämänkaltaisia malleja. Ennen kuin vastaan kysymykseen, haluan analysoida tarkemmin termiä "fundamentalismi". Aikamme tavallisessa akateemisessa kielenkäytössä tätä termiä käytetään solvaamiseen ja paheksunnan ilmaisemiseen. Se muistuttaa tässä mielessä ilmaisua "öykkäri" (son of a bitch...). Kun termiä käytetään tällä tavalla, sitä ei tavallisesti määritellä. (Jos kutsuisit jotakuta öykkäriksi, kokisitko itsesi velvoitetuksi ensin määrittelemään termin?). Silti fundamentalismi-termiin sisältyy vielä jotakin muuta sen yleisessä käytössä: se ei ole pelkästään solvaamiseen käytetty termi. Siihen sisältyvän tunteenomaisen voiman lisäksi sillä on myös tiedollista sisältöä, ja se yleensä viittaa konservatiivisiin teologisiin näkemyksiin. Niinpä sana yleisessä käytössään merkitsee enemmänkin jotain senkaltaista kuin "typerä öykkäri" (tai fasistinen öykkäri), kuin pelkästään öykkäri. Mutta se ei tarkalleen ottaen merkitse tätäkään, sillä sen tiedollinen sisältö voi laajeta tai supistua tarpeen mukaan. Sen sisältö näyttää riippuvan siitä, kuka kyseistä termiä käyttää. Joidenkin liberaaliteologien suussa se näyttäisi viittaavan jokaiseen joka hyväksyy perinteisen kristinuskon mukaanluettuna Augustinus, Akvinolainen, Luther, Calvin, ja Barth. Hartaiden sekularistien kuten Richard Dawkinsin tai Daniel Dennetin suussa se näyttää viittaavan jokaiseen, joka uskoo että on olemassa sellainen olento kuin Jumala. Tämä selittyy sillä, että termin merkitys riippuu sen käyttäjästä: sen tiedollisen sisällön ilmaisee lause "selvästi konservatiivisempi minua ja valistuneita ystäviäni". Täysi termin merkitys voidaan siis tällä tavalla käytettynä ilmaista seuraavalla tavalla: "Typerä öykkäri, jonka teologiset käsitykset ovat selvästi minun käsityksiäni konservatiivisempia".

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Minä vietän omani vasta huhtikuussa!

Katuevankelioinnista 2/2

2008-01-05T19:40:00.000+02:00

Ja tässä toinen teksteistä..

Evankelioinnista

Viime kolumnissani tuskailin katuevankelioinnin surkeaa tasoa suomessa. Metodit aiheuttavat lähinnä myötähäpeän tunteita evankelioitavissa, ja minusta sillä vain markkinoidaan suomalaisille uskovien typeryyttä ja sekopäisyyttä. Vastaukseksi sain iskun vyön alle, suoraan arimpaan paikkaan.

Kuinka moni vielä muistaa jokavuotisen pidennetyn juhlapyhän – Neste Rally Finlandin? Jyväskylän helluntaiseurakunta järjesti samaan aikaan Jyväskylässä suuren katuaktion, Amazing Gracen. Aktio oli suunniteltu tarkkaan etukäteen ja organisoitu loistavasti. Aktiolaisia oli lähemmän kuuttakymmentä. Toimipisteitä oli useita. Yksi tiimi pesi autoja ilmaiseksi, toinen keräsi roskia rallialueelta, kolmas jakoi vettä, ja neljäs kahvia – ilmaiseksi.

Idea sinänsä on vanha. Rallien aikaan Jyväskylässä on aktioitu niin kauan kuin minä muistan, mutta ensimmäistä kertaa metodit pistivät silmääni positiivisella tavalla. Aina ei tarvitse mennä ulkomaille saakka että voi evankelioida kansoja evankelioimaan kansoja. Joskus Jumala lähettää heidät meidän keskellemme. Jututin muutamia aktioon osallistuneita, ja he kaikki olivat tyytyväisiä koska heidän ei kertaakaan tarvinnut olla aloitteen tekijä. Ihmiset tulivat kyselemään heiltä että miksi tätä tehdään ilmaiseksi, koska kaikki muu Jyväskylässä maksaa sinä viikonloppuna. Siihen oli luonnollista vastata, että olemme seurakunnan nuoria ja haluamme tuoda jotain Jumalan rakkaudesta muiden ihmisten arkeen. Ujonkin evankelistan oli helppo osallistua toimintaan.

Minulla ei ole tietoa minkälaista satoa aktio kantoi. En tiedä tuliko kukaan uskoon. Sen olen kuullut että joidenkin kanssa käytiin syvällisiä keskusteluja, ja varmasti moni ihminen tuli edes vähän kosketetuksi. Herra yksin tietää mitä satoa tämä kantaa. Jos yksikin kiinnostui Jeesuksesta tuona viikonloppuna, aktio oli onnistunut ja vaivannäkö palkittu tuhatkertaisesti. Rukoilkaa että ensi vuonnakin Jeesus saisi olla rallien todellinen voittaja!

Katuevankelioinnista 1/2

2008-01-05T19:17:00.000+02:00

Männä vuonna minulla oli kunnia toimia Uusi Tie-lehden kolumnistina. Olin otettu kun minua tähän työhön pyydettiin. Vuoden aikana kirjoitin Pinnalla palstalle kokonaista kaksi kolumnia. Toinen julkaistiin toukokuussa, ja toinen nyt loppuvuodesta. Ajattelin lisätä molemmat kirjoitukset tälle blogille halukkaiden luettavaksi. Aiheena molemmissa oli minulle niin läheinen ja intiim aihe kuin katuevankeliointi. Mikä siinä mättää, ja miten sen saisi toimimaan paremmin suomen mittakaavassa. Myös eräs alkupään blogauksistani käsitteli asiaa.

Katuevankeliointi

Opiskeluihini liittyen vietin huhtikuun puolessa välissä viikon Turussa aktiossa. Tiimiin kuului neljä opiskelijaa Kansanlähetysopistosta Ryttylästä. Vierailimme muutamissa virsiseuroissa, nuortenillassa, Kolmessa kohtaamisessa ja parissa vanhainkodeissa. Ja tietysti tiimimme minua lukuun ottamatta suoritti katuevankeliointia Aurajoen rannalla. Olin etukäteen kieltäytynyt tehtävästä koska stereotypia huuhaata saarnaavista hihhuleista tuntui ahdistavalta, mutta rohkaistuin yhdeksi päiväksi mukaan tarkkailemaan mitä muut saisivat aikaan.

Podin huonoa omatuntoa arkuuteni johdosta. Näinkö paljon häpeän evankeliumia? Toiseksi viimeisenä päivänä koin oivalluksen. Suomalaiseen kulttuuriin ei yksinkertaisesti mahdu ajatus vieraille juttelemisesta yleisissä tiloissa. Tabua rikkovat ovat joko humalassa, yrittävät kerjätä tai heillä on jotain muuta uhkaavaa mielessä. Toiseksi suomessa hengelliset asiat koetaan yksityisasiaksi siinä missä talous tai seksielämä. Ne kuuluvat vain asianomaisille itselleen, tai korkeintaan parhaalle kaverille muutaman snapsin jälkeen.

Katuevankelioinnissa suomen oloissa mättää siis ainakin kaksi asiaa. Jos menen traktaatti kourassa kysymään ohikulkijalta tunteeko tämä Jeesusta, tai ovatko hänen hengelliset asiat kunnossa, saan uhriparan puolustuskannalle. Miettikää nyt: satakiloinen partasuu nahkatakissa ja risaisissa farkuissa hyppää nurkan takaa paperi ojossa, vähemmästäkin säikähtää! Toiseksi pakotan ohikulkijan kertomaan minulle jotain mitä hän ei välttämättä haluaisi kertoa kellekään.

En tarkoita että katuevankeliointi pitäisi lopettaa kokonaan, vaan tahdon haastaa kaikki työstä kiinnostuneet etsimään uusia tapoja kohdata ihmiset niin että syntyisi todellisia ja rakkaudellisia toisen ihmisen kohtaamisia, hyviä keskusteluja, ja kontakteja ei-uskoviin, sekä myös kääntymisiä. Eräs ystäväni keksi mahtavan idean kun purin tuntojani hänelle aktioviikosta. Mitä jos pystyttäisimme kojun ja pari sohvaa vilkkaan kadun varteen tai aurinkoiseen paikkaan torilla, sekä lakanan jossa lukisi jotain tähän tapaan: ”Haluatko jutella hengellisistä asioista? Kuulen mielelläni mielipiteesi!”

Pappimaatti ja Pyronaattori

2008-01-04T18:47:00.000+02:00

Siunattua Herran vuotta 2008! Asustan edelleen englantilaisessa pikkukaupungissa Stoke-on-Trentissa. Kinoksia täältä on turha etsiä. Ilmeisesti myös Suomessa talvi on hieman laimentunut ja sekoittunut alkupäästä liiaksi syksyyn ja loppupäästä kevääseen. Yhä odottelemme koska insinöörit saisivat kytkettyä talomme internetiin.

Lueskelin jokin aika sitten Jari Rankisen Kotimaa-lehden verkkosivuilla pitämää blogia, tai oikeammin sen keräämiä kommentteja. Minttumarian kommentti jäi kaivelemaan.

"Tunnustuskirjoissa, monessa monessa kohdin selitetään, että kirkon virkoja ja papin virkaa saapi hoitaa vaikka ihminen, joka ei edes usko Jumalaan. Selitetään, että Jumalan Sana ja sakramentit eivät ole koskaan riippuvaisia niiden jakajan uskosta, sillä Sanassa ja sakramenteissa vaikuttaa yksin Jumala, eikä sunkaan niiden jakaja. Tunnustuskirjat esittävät, että on samantekevää mihin Sanan ja sakramenttien jakaja uskoo tai mihin hän ei usko, sillä niiden jakajan uskoon ei perustu Pyhän Hengen vaikutus, vaan Pyhä Henki vaikuttaa nimenomaan vain Sanan ja sakramenttien kautta, eikä niiden jakajien uskon kautta."

Tiivistettynä palautteen pointti oli että koska kasteen ja ehtoollisen suorittaja on Jumala itse, ei ole väliä mihin pappi uskoo kastaessaan lapsen tai lausuessaan ehtoollisen asetussanat. Myöskään Raamatun teksti ei siitä miksikään muutu, millainen uskon Tuomas tai Pietari sitä lukee ja kansalle selittää. Kommentoijan johtopäätös tästä oli, että tästä johtuen kristillisen uskon tunnustamista ei tulisi vaatia kirkon papeilta (eikä ilmeisesti muiltakaan työntekijöiltä).

Olen samaa mieltä että ehtoollisen jakajan tai kasteen toimittajan usko ei vaikuta tippaakaan suorituksen laatuun. Tämä siksi, että luterilaisen opin mukaan Jumalan Sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) ovat meille valmiina annettuja asioita. Ihmisen osuus ja ansio näissä, niin kuin pelastuksessa, on puhdas nolla. Voimme vain ottaa vastaan valmiin tuotteen.

Minulla on ehdotus!

Miksi siis emme veisi asioita samalla logiikalla loppuun saakka? Minkä takia kirkon pitäisi pitää palkkalistoillaan tuhansia pappeja jos heitä (tai heidän osuuttaan) ei oikeastaan tarvita siihen mitä he tekevät? Paljon kustannustehokkaampaa olisi rakentaa ehtoollisautomaatti, joka annostelisi leivän ja viinin, ja rykäisisi kaiuttimesta asetus-sanat. Valikoimaan voisi perinteisen alkoholittoman viinin ja gluteiinittoman leivän lisäksi lisätä muutamia uusia vaihtoehtoja. Jos sattuu pitämään valkoisesta enemmän kuin punaisesta, vanhasta enemmän kuin uudesta, ruisleivästä enemmän kuin vehnäisestä, tai isosta annoksesta enemmän kuin pienestä, niin Pappimaatti^TM täyttäisi toiveen napin painalluksella. Myös asetus-sanoille voisi olla useita lukijoita. Oman seurakunnan köhivän ja röhkivän kappalaisen sijaan voisi valita vaikka Tarja Halosen, Raakel Liekin, Arnold Schwarzeneggerin tai Nuuska Muikkusen siunaaman ehtoollisen. Pappimaatti voitaisiin ensin sijoittaa jokaiseen kirkkoon ja seurakuntakeskukseen, mutta kokeilun myöhemmässä vaiheessa niitä voisi ripotella pitkin kaupunkia, jotta tavallinen rahvas voisi kesken työpäivän nauttia yhteysateriansa.

Kasteen voisi suorittaa Robokoni^TM samaa metodia käyttäen. Lapsi luukusta sisään, pari tippaa pyhää vettä otsaan ja hokkuspokkus, uudestisyntynyt kristitty toisesta luukusta ulos. De Luxe- versiossa toimitus kuvattaisiin DVD:lle itse valitun musiikin kera. Valistunut lukija varmaan osaa itse arvata millainen olisi samalla tavalla rakennettu AutoBiblia^TM Raamatun lukua, Pyronaattori^TM tuhkausta tai CyberPiispa^TM julkkisten vihkimistä varten. Nämä uudistukset kannattaisi ottaa huomioon seuraavassa kirkolliskokouksessa, jossa pohditaan miten ihmiset saataisiin pidettyä kirkon jäseninä.

Minusta pappina oleminen on muutakin kuin oikein toimitetut liturgiat ja riitit. Pappi on seurakunnan paimen, tai nykykielellä ohjaaja. Papin ja seurakunnan välillä tulisi olla läheinen, luottamuksellinen ja henkilökohtainen suhde. On pappien halveksimista pitää heitä edellä kuvatun kaltaisina automaatteina, ja seurakunnan halveksumista kieltää siltä sen paimenet. Pappi joka ei usko luterilaisen tunnustuksen mukaisesti on yhtä surkuhupaisa olento kuin lentäjä joka ei usko fysiikan lakeihin.

Seurakunnan ja paimenen välillä kuuluisi olla luottamuksellinen ja dynaaminen suhde. Tämän suhteen syntyminen ja ylläpito vaikeutuu huomattavasti, jos he eivät jaa samoja arvoja ja maailmankatsomusta. Tiedostan kyllä että suurin osa kirkkokansasta ei allekirjoita kirkon uskonkappaleita, mutta tämä sama joukko ei myöskään käy seurakunnan tilaisuuksissa, eikä koe kuuluvansa seurakunnaksi kutsuttuun yhteisöön. Miksi kirkon päätöksenteossa pitäisi kuunnella niitä jotka eivät kirkossa kuitenkaan käy, ja joille on lopulta aivan yhdentekevää toimittaako riitin kone vai ihminen? Eikö olisi järkevää palkita kirkossa kävijöitä kuuntelemalla mitä he kirkolta ja seurakunnalta haluavat, koska he palveluita useimmiten käyttävät? Vai olenko missannut jonkun pointin?

Päivityksiä

2007-12-07T23:27:00.000+02:00

Suhteellisen kovasti on laiskottanut viime päivinä. Olen nauttinut(?) englantilaisesta talvesta(?), ja valmistautunut joulun viettoon. Kaikkien teidän viiden kävijän iloksi ajattelin lisätä tuohon tekstin vasemmalle puolelle pari uutta linkkiä sivustoista joilla tykkään vierailla. Antoisia lukuhetkiä sillä välin kun minä vedän sikeitä!

Keisarin uudet vaatteet

2007-11-26T18:00:00.000+02:00

Lapsena yksi lempisaduistani oli H.C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet. Tarinassa kaupunkiin saapuu kaksi räätäliä, jotka väittävät pystyvänsä kutomaan hienoja vaatteita kankaasta jonka vain viisaat voivat nähdä. Kuningas innostuu tällaisesta luksusasusteesta, ja kutsuu räätälit luokseen. Räätälit ryhtyvät toimeen, ja vuoron perään kukin hovin jäsen käy ihastelemassa kangaspuiden kalketta ja uutta, ihastuttavaa kangasta, sen värejä ja harmoniaa, sekä mestarin hiuksenhienoa kudontaa. Kukaan hovin jäsenistä ei kyennyt näkemään itse kangasta, mutta olivat liian arkoja myöntääkseen sen.

Vihdoin puku oli valmis, ja keisari päätti järjestää paraatin kaupungin halki, jotta kansa saisi ihastella kuninkaan viisautta ja loistoa. Kesken paraatin eräs pikkupoika huudahti että eihän kuninkaalla ollut päällä rihman hiertyvää! Toden totta, yksi toisensa jälkeen kansalaiset uskalsivat myöntää että kunigas oli alasti. Mikä nolo loppu ylpeyden esiinmarssille!

Viimeksi kirjoittaessani potkin kirkkoa huonosta ruokalistasta.Yksi uusi esimerkki löytyy täältä. Kirkon Usko toivo rakkaus- kampania ilmeisen tahattomasti pyrkii uudistamaan ihmisten käsityksiä rakkaasta kansankirkostamme. Siellä sanotaan:

Kun elämää, sen merkitystä ja arvoja pohdiskelevat ihmiset kerääntyvät yhteen keskustelemaan, syntyy seurakunta. Sekin on luonnollista, sillä meillä on inhimillinen halua jakaa asioita. Seurakunnalla on oikeus päättää, millaisessa kirkossa se haluaa keskusteluaan käydä. Ja siellä, missä ihmiset kokoontuvat, on läsnä se voima, jota Jumalaksi kutsutaan.

Jälleen, tahattomasti, katkelman kirjoittaja ja/tai toimittaja on onnistunut ilmaisemaan kansankirkkomme Käytännön Uskontunnustuksen varsin osuvasti. Tätä katkelmaa vasten on helppo ymmärtää Jari Rankisen virastapidätys, Leena Huovisen valinta Vuoden papiksi, ja lähes koko kirkkopoliittinen rintamalinja. Minulla on vaikeuksia vetää uskontunnustuksista, tunnustuskirjoista, tai Raamatusta sitä johtopäätöstä että Jari Rankinen tulisi pidättää virasta, tai Leena Huovinen valita vuoden papiksi (paitsi tietysti armosta), mutta kun asetan nämä tapahtumat punaista katkelmaa, ja sen kontekstia vasten, logiikka on päivänselvä!

Kirkon uudet vaatteet on nyt saatu valmiiksi ja kansan nähtäville. Viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle kirkkopolitiikkaa seuranneelle luulisi olevan päivänselvää että kirkko haluaa muuttua. Vanhaan ei enää uskota, tai ainakaan ei haluta uskoa. Mutta kun vanha on poissa, täytyy saada jotain uutta tilalle. Tilalle on tullut pullamössöhumanismi ja tarve miellyttää kaikkia, noin suurinpiirtein.

Joko minä olen oikeasti tyhmä, enkä näe mikä se kultainen vaate tai sisältö on (joka on niin paljon parempi kuin Kristuksen häävaatteet), tai sitten kirkolla ei ole päällä yhtään mitään.

Kirkko dietillä

2007-11-12T20:30:00.000+02:00

Viimeksi kuunnellessani saarnaa St Michaelin kirkossa, mieleeni pälkähti ajatus. Sen laukaisi kunnioitettu kirkkoherra Stephen, pitäessään puhetta siitä millainen paikka taivas on. Itse ajatus ei taida liittyä millään muotoa taivaaseen, mutta tiedättepähän kontekstin jos joku sitä kysyy..

Suomen ev. lut. kirkon johtoon on tainnut päästä joku terveysintoilija. Kirkon ruokalistalla on enää suolattomia, kalorittomia, sokerittomia ja ravinteettomia ruokia, eli sanalla sanoen mauttomia ruokia. Minä äänestän leivän ja viinin aseman ja merkityksen palauttamisen puolesta. Tarkoitan tällä sitä että kirkolta on unohtunut kristinuskon ydin, Jeesus Kristus: hänen sovituskuolemansa ja sen tarjoamat runsaat armon pöydät jotka notkuvat makkaraa, kinkkua, kakkua, viiniä, leipää, hedelmiä, mausteita, suolaa, jäätelöä, karkkia ja limpparia.

Ehkä tätä sanomaa olisi tarvittu eräässä nimeltä mainitsemattomassa suomalaisessa lukiossa eräänä marraskuisena päivänä. Ehkä - ehkä jos kirkko olisi seisonut kaikki nämä vuodet sanomansa takana, niin ehkä - turhalta dramatiikalta olisi säästytty. En väitä että kristinusko poistaa kaikki ihmisten maalliset murheet masennuksesta morkkikseen, mutta minusta tämä järkyttävä teko heijastaa samanlaista ajattelua mikä on näkyvissä rakkaan kirkkomme viimeaikaisen muutoksen takana.

Yhdellä oluella kirkkooherran kanssa

2007-10-17T22:52:00.000+03:00

Täällä on paikallinen WMC (working mens club) ravintola, jonka jäsen Stephen on. Jäsenyyden saa vain henkilö jota aikaisempi jäsen suosittelee. Suomalaisittain paikkaa voisi kutsua ravintolan ja baarin risteytykseksi. Paikka oli kotoisa kuin oma olohuone. Screeniltä seurattiin rugbyottelua englanti vastaan ranska. Toisella laidalla pelattiin bingoa (yäk), ja me istuimme kivassa nurkkauksessa johon meille kuskattiin ranskiksia ja juomaa.

Hyökkäsimme klubille koko tiimin voimin. Ja isäntänä toimi oma rakas Stephenimme. Ilman häntä emme olisi edes sisään päässeet. Joimme oluet ja napostelimme ranskalaiset samalla kun englantilaiset rugbyn pelaajat myös hotkivat ranskalaisensa parempiin suihin, ehe-ehe! Tulimme myös jutelleeksi paikallisten ihmisten kanssa. Enkä nähnyt klubilla yhtään ainutta humalaista!

Miksi kerron tästä? Siksi että jos suomessa menisin kirkkoherran kanssa baariin kahden nuoren ja kauniin neitokaisen kanssa (Mikkokin oli mukana, mutta hän ei ole nainen), seuraavan päivän iltalehdessä olisi juttu alkoholisoituneesta pettäjäpapista. Kuulostaako tutulta? Täällä kukaan ei katso kieroon, eikä ketään kiinnosta, koska alkoholi ei ole samanlainen ongelma englantilaisille kuin suomalaisille.

Englanti

2007-10-12T22:54:00.000+03:00

Olen muuttanut. Osun tätä nykyä englannissa, tarkemmin Stoke-on-Trentissa. Ei kuitenkaan huolta, kyllä minä tulen vielä takaisin suomeen ensi vuonna. Opiskelen siis kansainvälisyyslinjalla Ryttylässä, ja olen nyt ulkomaanjaksolla. Teen työtä paikallisen anglikaaniseurakunnan nimissä. Työkenttäni tulee olemaan koulut ja nuortenillat. Ehkä. Olen ollut täällä vasta viikon, joten kaikki on vielä alussa ja auki.

Paikka on kuin postikortista. Talot ovat kauniita, ja kaupunki on vihreä. Pinnan alta löytyy kuitenkin paljon ongelmia. Alue on entistä teollisuusaluetta. Tästä johtuen ihmisillä on paljon sairauksia. Alue on entistä teollisuusaluetta. Tästä johtuen täällä on paljon työttömyyttä. Sen lisäksi vahvat huumeet rehottavat. Itse en ole nähnyt yhtään nistiä, mutta kyllä pastorin sanaan on uskominen. Siellä missä on sairautta, työttömyyttä ja huumeita, on myös paljon väkivaltaa ja rikollisuutta. Täällä on alueita jonne ei ole turvallista mennä pimeän tultua. Yksi tällainen alue on kilometrin päässä kämpästämme. Minun ja Mikon kämppis Danny hakattiin aiemmin tänä vuonna tällaisella alueella, koska hän liikkui siellä yksin, ja oli pimeää.

Tästä huolimatta olemme nauttineet olostamme. Uutuuden viehätys on nyt suurimmillaan, ja päivät ovat täynnä mielenkiintoista tekemistä. Jopa tavallinen kauppareissuu tuntuu seikkailulta koska 90% kaupan tuotteista on outoja, eikä koskaan voi tietää miltä ne maistuvat.

tämän päivän mietteitä

2007-09-11T13:29:00.000+03:00

Tämän päivän mietelauseeni on lainattu Alvin Plantingalta. En lainaa sitä suoraan kirjasta vaan tästä osoitteesta. Artikkeli on Henrik Perretin luennosta Salaa kristitty, julkisesti agnostikko. Mainio artikkeli kaikin puolin.

"Mitä keskeisimmin tieteellinen tutkimusalue pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen, sitä vaikeampi sen on olla uskonnollisesti neurtaali".

Tämä tarkoittaa sitä, että tieteen menetelmät eivät ole maailmankatsomuksellisesti neutraaleja. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta ajattelusta on Raamatun tutkimus. Miten ratkaisevasti eri tavalla tulkitsisimme vaikkapa redaktiokritiikkiä vanhan testamentin osalta, jos ateistisen tai "neutraalin" tutkimusohjelman sijaan myöntäisimme että todellista neutraaliutta olisi ottaa huomioon historiassa toimivan Jumalan mahdollisuus.

Päivän toinen oivallus tai miete on lähtöisin omasta päästäni.

Agnostikko ei voi mielestäni sanoa että tietoa jumalasta ei voi saada. Tällöin hän tekee perustelemattoman uskon varaisen ennakko-oletuksen maailman luonteesta. Mielestäni agnostikon tulisi sanoa ettei hänellä ole hallussaan tietoa jumalasta. Kuinka hän voisi tietää ettei tietoa maailman todellisesta luonteesta tai jumalasta voi saada?

Tämä ajatus nousi päähäni lukiessani tuota samaa artikkelia. Henrik Perret lainaa Tapio Puolimatkan kirjaa Usko, tieto ja myytit ( s. 184, Tammi 2005)

"Agnostismi johtaa käytännössä melko samanlaiseen asenteeseen kuin ateismi: koska ateisti olettaa ettei Jumalaa ole olemassa, hän pitää itsestään selvänä, ettei voi olla olemassa tekstikokoelmaa, joka on Jumalan sanallista ilmoitusta. Agnostikko puolestaan olettaa, ettei Jumalasta voi saada tietoa. Tämä johtaa usein käytännössä siihen, ettei agnostikko etsi tietoa Jumalasta esimerkiksi tutustumalla tekstikokoelmiin jotka väittävät olevansa Jumalan ilmoitusta. Tällöin Jumalan ilmoitus torjutaan periaatteellisella tasolla".

Kuinka avointa tällainen asennoituminen on? Kuitenkin tällaiselle lähtökohtaiselle oletukselle pohjaa käytännössä koko länsimainen moderni tiede. Kuinka neutraalia tämä on?

Mielestäni järkevämpää agnostismia olisi sen mahdollisuuden myöntäminen, että tietoni rajallisuudesta johtuen on hyvin mahdollista että on olemassa jonkinlainen yliluonnollinen olento. Tällainen ylilunnollinen olento jo määritelmänsä puolesta kykenee puuttumaan historiaan ja universumin tapahtumiin.

Metafyysinen auktoriteetti, koettu todellisuus ja vastaavuuden tarve

2007-08-24T13:30:00.000+03:00

Olen usein miettinyt miten muodostan käsitykseni todellisuudesta, omasta identiteetistäni tai kristinuskon sisällöstä. Olenko despootti joka lukee Raamatusta että lepakko on lintu, ja päätän että näin todella on sanoivat muut mitä tahansa. Vai olenko toisenlainen despootti ja päätän että Raamattu on virheellinen kirja ja kristinusko suurta puppua koska siellä sanotaan että lepakko on lintu, vai toiminko jotenkin muutoin.

Entäpä miksi minusta tuntuu että olen arvokas, ja minulla on moraalisia oikeuksia jotka ovat tavallaan absoluuttisia (eli tässä tapauksessa aina ja joka paikassa voimassa olevia).Olenko tullut tähän johtopäätökseen koska uskon Jumalaan, vai uskonko Jumalaan siksi että muutoin en kykene tekemään oikeutta tälle kokemukselle?

Matematiikasta on apua ja diagrammit ovat kivoja. Niillä voidaan esittä asioita havainnollistavasti. Yritän etsiä jostain aiheeseen sopivaa kuvaa. Siihen asti olkaa yhtä välkkyjä kuin René Descartes, jonka algebran oppikirjoissa ei ollut kuvia lainkaan!

Metafyysisen auktoriteetin (tai dogmin), koetun todellisuuden ja vastaavuuden tarpeen suhdetta voidaan kuvata diagrammilla jossa X- akselille asettuu käsitys koetusta todellisuudesta. Esimerkiksi yksilön kokemus moraalista, ihmisen olemuksesta, fysiikan laeista ja kattava kokemusmaailma sijoitetaan tähän. Y-akselille sijoitetaan metafyysisen auktoriteetin, tai dogmin arvot. Koordinaatistoon piirtyy suora, jonka arvo on Y/X.

Niissä tapauksissa jolloin koetun todellisuuden arvot vastaavat metafyysisen auktoriteetin arvoja, syntyy koordinaatistoon suora jonka arvo on y=x. Tämä suora on teorian kiintopiste. Maailmankatsomus tuntuu mielekkäältä jos se vastaa koettua todellisuutta, ja päinvastoin. Mikäli Auktoriteetti antaa kaavioon eri arvoja kuin koettu todellisuus, joudutaan ristiriitatilanteeseen, jossa yksilön valitsee yhden seuraavista toimintamalleista tasapainon löytämiseen.

a) Metafyysinen auktoriteetti on väärä. Tässä tapauksessa koettu todellisuus ja vastaavuuden tarve (eli suora y=x) käsitetään tai koetaan tärkeämmäksi kuin dogmi. Dogmi on tuhottava tai sitä on muutettava jotta yhtälö pysyisi tasapainossa.

b) Koettu todellisuus on väärä. Dogmi ja vastaavuuden tarve määrittävät että kokemus on virheellinen tai paha. Esimerkiksi katolisen ja luterilaisen kirkon käsityserot syntiinlankeemuksen seurauksista ovat opillisesti erilaisia. Katolinen ihminen ajattelee että hänessä on säilynyt taipumus tai kaipaus hyvään syntiinlankeemuksen jälkeenkin. Luterilainen oppi sisältää ajatuksen ihmisluonnon täydellisestä turmeltumisesta. Ihminen ei ilman Jumalan apua kykene minkäänlaiseen hyvään toimintaan. Tästä seuraa, että katolinen ja reformoitu ihminen kokevat samasta asiasta johdetun syyllisyyden eri tavalla. Luterilaisesta dogmista seuraa että kohdattu syyllisyys koetaan ihmisen normaalina olotilana, kun taas katolinen kokee langenneensa alas hänen normaalista standardistaan.

c) Vastaavuuden tarve on harhaa. Sekä kokemus että metafyysinen auktoriteetti koetaan niin ylitsepääsemättömän tärkeiksi että kumpaakaan ei voida kumota. Tällöin joko kehitetään älyllinen oppi, että kokemukselle ja opille ei aina tarvitse löytyä yhtäläisiä arvoja, tai psyyken tasolla syntyy ristiriita – kognitiivinen dissonanssi – ja matemaattinen suora muutetaan joksikin muuksi muodoksi, vaikkapa paraabeliksi. Tällöin koetun todellisuuden suhde dogmiin saa mielivaltaisia arvoja, tai oikeammin epäarvoja.

Jumalan olemuksesta

2007-07-20T01:39:00.000+03:00

Kehveli! Tuo aiempi postaus sai minut ajattelemaan Jumalan olemusta. Jos on niin, että Jumala ajattelee asioita hyvyyden tai pyhyyden näkökulmasta, ja pitää näitä asioita pahuutta tai häpäistyä arvokkaampina, silloin arvon pitäisi olla suurempi arvo tai käsite kuin hyvyys.. Ongelmallista. Taisin kirjoittaa tekstiini ajatusvirheen.

Oletan yhä että Jumala katsoo asioita hyvyyden näkökulmasta, mutta mittatikkuna hyvyydelle ei ole sen arvokkuus vaan Jumalankaltaisuus. Jos Jumala on hyvä, silloin arvokkaimpia tai suurempia (tai pyhempiä tai alkuperäisimpiä tai totuudemukaisimpia) ovat ne asiat tai ilmiöt jotka ovat eniten hänen olemuksensa kaltaisia - hänen kuvansa kaltaisia. Hän itse on se perimmäinen mittatikku. Hän itse on hyvyys, pyhyys ja niin edellen. Ihminen on tehty Jumalan kuvaksi. Siksi siis arvokkaampi tai suurempi kuin koira.

tasa-arvo on likiarvo

2007-07-17T14:25:00.000+03:00

Yksi aikamme muotisana on tasa-arvo. Siihen pyritään työpaikoilla, koulutuksessa, seksuaalisuudessa ja vaikkapa maailmankatsomuksissa. Ajatellaan että tasa-arvo edistää kehitystä ja vähentää konflikteja ihmisten tai ihmisryhmien välillä. Kun kaikki ovat tasa-arvoisia, ei kenenkään tarvitse olla kateellinen toiselle.

Onkohan näin? Tasa-arvon hinta on totuus. Jotta kaikki voitaisiin luokitella tasa-arvoisiksi, on poistettava tai tehtävä arvottomaksi eriarvoisuutta luovat seikat. Seksuaalisuuden alueella tämä tarkoittaa sitä, että kaikki seksuaalisuuden ilmenemismuodot täytyy julistaa samanarvoisiksi. Pedofiili, homo ja hetero laitetaan samalle linjalle ja sanotaaan että kaikki toteuttavat vain omaa seksuaalisuuttaan ja heitä kaikkia tulee suvaita. Totuus on sodan ensimmäinen uhri. Kaiketi myös tasa-arvon. Unohdetaan että homoseksuaalisuus voi oikeasti olla kehityshäiriö, joka pahimmassa tapauksessa vaikuttaa tuohoavasti henkilön elämään. Tällaiseen tulokseen on päätynyt mm Gary Remafedi tutkimuksessaan "The relationship between seuicide risk and sexual orentation: Result of a population-based study, 1998, s. 57-60". Siinä käy ilmi että itsemurhariski on suurempi homoseksuaaleilla kuin heteroilla. Myös kemikaalisten aineiden väärinkäyttö ja sukupuolitaudit ovat yleisempiä homojen kuin heteroiden keskuudessa (R.P. Cabaj).

Myös maailmankatsomukset on asetettu uuteen puntariin. On epäkorrektia huomauttaa että maailman on luonut Jumala, tai että kaikki eivät pääsekään taivaaseen. Kuitenkin on päivänselvää että kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla yhtäaikaa tosia - tai edes epätosia. Se olisi älyllinen itsemurha.

Käytännön elämässä tasa-arvo on parhaimmillaankin likiarvo. Mies ja nainen eivät voi olla tasa-arvoisia, eivät myöskään homot ja heterot, eivätkö edes heterot tai homot keskenään, paitsi yhdessä ainoassa tapauksessa - täysin ilman arvoa olevina. Ainoastaan jos kiellämme täydellisesti kaiken arvon ja arvokkuuden, voimme puhua itsestämme tasa-arvoisina olentoina. Tämän julistuksen hintana on anarkia. Kaikelta moraalilta ja etiikalta putoaa pohja, esivallan oikeudet ovat harha ja kaikki olemme vain kuonaa.

Ymmärrän niin että kristinuskon Jumala ei ajattele ihmistä, etiikkaa tai maailmaa tasa-arvon näkökulmasta, vaan hyvyyden näkökulmasta. Jumalan maailmassa miltei kaikki on arvotettu tarkkaan, ja esimerkiksi ihminen on ensiarvoisen tärkeä olento, jolla on todellisia oikeuksia ja velvotteita. Asiat ovat eriarvoisia Jumalalle. Ihminen on arvokkaampi kuin koira, ja hyvä arvokkaampaa kuin paha. Asioiden järjestyksellä on väliä. Jumalalle ei ole tasa-arvoloukkaus jos heteroseksuaalisuus on oikein ja homoseksuaalisuus tai pedofilia väärin. Tämä näkemys ainakin kirkon tulisi muistaa elettäessä relativistisessa ajassa.

Hölösuu

2007-06-05T18:14:00.000+03:00

Hui kuinka edellisestä postauksesta on aikaa. Ja minulla on liuta tekosyitäkin. Oli muuttoa, tietokoneen hajoamista ja kiireitä muutenkin. Kiire on vain tekosyy. Kaikilla on yhtä paljon aikaa vuorokaudessa. Kyse on siitä miten arvottaa tekemisensä. Näin sanoi Malla minulle kerran.

Muistui tässä mieleeni tapahtuma viime syksyltä. Olin kaverin kanssa porissa tekemässä kouluvierailuja aktion tiimoilta. Me ja kaksi Kansanlähetyksen työntekijää teimme viikon sisään 21 kouluvierailua yhteensä neljässä eri koulussa. Se oli rankkaa, eikä kovin antoisaa. Jälkeenpäin sain kuulla että yksi uskonnonopettaja oli joutunut vaikeuksiin vierailumme seurauksena. Vanhemmat olivat valittaneet meistä, ja koulu sulki ovensa myöhemmiltä vierailuilta.

Oma tulkintani asiasta on se, että yhden luokan kanssa intouduimme hieman syvempään keskusteluun joka sivuutti muun muassa evoluutiota, ja vastasin yhdelle oppilaalle suurin piirtein että kaikki mitä evoluution tiimoilta sanotaan ei välttämättä pidä paikkaansa tai peruskoulu ei opeta evoluution ongelmista. Yksi ryhmän jäsen viisaasti hieman tasoitti sanomisiani todeten että usko ja tiede eivät välttämättä sulje toisiaan tässä tilanteessa pois. Voi pitää evoluutiota faktana ja silti olla kristitty. Itse luulen että ongelmat tulivat juuri tästä kommentistani. En arvannut että maaperä olisi suomessa näin vihamielinen evoluutiokeskustelulle.

Jälkiviisaus on parasta viisautta! Olisi ollut poliittisesti korrektia sanoa toisin kuin sanoin, vaikka ajattelen evoluutiolla ihan oikeasti olevan ongelmia. Toki ongelmat ovat saattaneet nousta jostain muustakin. Jos joku tietää tarkemmin niin kertokoon minulle.

katuevankeliointi

2007-04-21T20:51:00.000+03:00

Koko kuluneen viikon olen ollut Turussa neljän hengen porukalla tekemässä aktiotyötä. Olemme vietrailleet vanhainkodeissa, nuortenilloissa, opiskelijailloissa ja ties missä rukous-, ja hartaushetkissä. Ilmoitin hyvissä ajoin etten halunnut ruveta katuevankeliointiin toisin kuin muut kolme tiimiläistä.

Minä olen aina vierastanut mennä puhumaan tuntemattomille kadulla. Ja vierastan vielä enemmän mennä kyselemään ihmisten henkilökohtaisia asioita. -Oletko kuullut Jumalasta? -Tiesitkö että Jeesus on kuollut sinunkin syntiesi puolesta? Sillä välin kun toverini jakoivat traktaatteja ja jututtivat vieraita ihmisiä Aura-joen varrella, haastoin itseni miettimään omaa asennettani.

Lanseerasin uuden termin; antikontekstin. Antikontekstia on kontekstiin sopimaton rikkinäinen muovituoli muuten siistissä puutarhassa, tai termospullossa puoli päivää väljähtänyt haalea sumppi pahvimukiin tarjoiltuna kaupungin parhaassa ravintolassa.

Kun suomalaiselle menee antamaan traktaatin kadulla hän hämmentyy koska ei suomalaiseen kulttuuriin kuullu ottaa kontaktia muihin suomalaisiin ellei tämä ole ennalta tuttu. Itse ainakin koen joutuvani hyökkäyksen kohteeksi jos joku harekrisna rupeaa juttusille kaupungilla. Katuevankeliointi on antikontekstualista käyttäytymistä joka pahimmillaan ajaa evankelioinnin kohteen puolustusasemiin ja hankaloittaa järkevän tai hedelmällisen keskustelun syntymistä.

Ehkäpä parempi tapa olisi pystyttää kadulle pieni koju ja muutamia lokoisia tuoleja, ja kiinnittää kojun yläpuolelle banneri missä lukisi jotenkin näin: "Haluatko keskustella Jumalan olemassaolosta ja merkityksestä? Kuulen mielelläni mielipiteesi!"

addikti

2007-04-11T12:39:00.000+03:00

Olen tietokoneaddikti. Viime viikonloppuna toimiessani yövähtina QA:ssa sulakkeen pamahtaminen tuhosi täydellisesti kannettavan tietokoneeni muuntajan. Koneeseen jäivät kaikki tiedostoni mukaan lukien lopputyön materiaali.

Eilen kolusin Hämeenlinnan laidasta laitaan löytämättä oikeanlaista muuntajaa. Ongelma on siinä että oma koneeni käyttää harvinaista 20 voltin verkkovirtaa, kun taas standardi kannettava syö 19 voltin signaalia. Lähin koneeseen käyvä rasia löytyy tietojeni mukaan tanskasta, josta rasian toimittaminen kestää noin viikon. Päässä kilahti kun sain kuulla asian laidan.

Ei kellään sattuisi lojumaan ylimääräistä 20-volttista rasiaa varastoissaan?

kumoamisten ketju

2007-04-06T16:47:00.000+03:00

Hassu ajatus! Uskon Jumalaan ja tälle uskolle on olemassa hyvät perustelut. Kuitenkin tiedän että on olemassa ihmisiä joilla on hyviä väitteitä joilla he pyrkivät kumoamaan omat väitteeni. Esimerkiksi maailma on olemassa erittäin hienolla tavalla, ja elämän olemassaolo vaati selityksen, ja parhaan selityksen tarjoaa Jumala.

Moni sanoo että eikös se maailma ole syntynyt sattumalta ja elämän kehitystä on ohjaillut evoluutio. Se on tieteellinen itseisarvo, premissi ja lähtökohta josta käsin tiedettä tehdään. Minua viisaammat osaavat kumota väitteeni jollain tasolla.

Seuraavaksi huomaan että evoluutiolla on oikeita ongelmia. Minua viisaammat ovat huomanneet että luonnossa esiintyy sellaista monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta jota ei mitenkään voida selittää sattumana ja luonnonvalintana. Puhutaan redusoimattomasta monimutkaisuudesta. Mitä se on? Se on tätä.

Ehkä löytyy joku jolla on uusi teoria jolla tämä kumotaan, ja ehkä löytyy joku joka osaa taas senkin teorian kumota. Ketä uskoa että oma kanta olisi perusteltu? Kumpi osapuoli on lopulta oikeassa? Laajentamatta aihetta loputtomiin osaan vastata vain siten, että minun pitää valita se näkemys joka minun mielestäni on perustellumpi. Perusteluissa pitää välttää valitsemasta kantaansa pelkästään sen perusteella mitä joku nimekäs henkilö on valinnut. Minun pitää ajatella itse!

pikkufilosofi

2007-04-06T13:25:00.000+03:00

Muistan kuinka lapsena törmäsin ensimmäistä kertaa määrittelyn ongelmaan. Taisin olla noin viiden-kuuden vanha. Miten suhteuttaa yhteen kaksi melkein samaa tarkoittavaa sanaa: varkaus ja ryöstö?

Ei hätää! Pienen pohdinnan jälkeen päädyin määritelmään jonka mukaan ryöstö tapahtuu päivällä kun ryöstön kohde on hereillä ja kykenee reagoimaan tapahtumaan, kun taas varkaus on hienovaraisempi ja pirullisempi toimitus. Se tapahtuu yöllä kun varkauden kohde nukkuu, eikä kykene itse vaikuttamaan toimitukseen.

Mikähän mahtaa olla lakikirjan määritelmä näille toiminnoille?